Katto pään päälle - asunnon metsästys

Peruskoulun lopun lähestyessä kaikki tutun kummin kaimatkin esittävät saman kysymyksen, vaikka mielessään heillä on jo vastaus selvänä: lukioon. Aina lukioon. Ei koskaan ammattikouluun. Kuin se olisi jotenkin huonompi vaihtoehto, jonne vain heitetään kaikki epäonnistujat, ja toivotaan, että he maagisesti katoaisivat tuon kolmen vuoden aikana.
Behold, mummot!
Kun minulta kysytään, vastaan hymyillen. "Juu, ajattelin lukioon mennä". Ja sitten: "Tosin eri paikkakunnalle".
Ja tekohampaat tippuu.
Pikkukaupungista lähteminen on siellä ikänsä asuneiden silmissä pyhäinhäväistys. Mutta eipä tässä kovin uskonnollisia ollakkaan. Ja hyvä niin, sillä hyväksymispaperit kolahti postilaatikkoon 13. päivä (luulen, että ne valitsivat tuon päivämäärän tahallaan. Kas kun ei vielä perjantai...) Asunnon metsästys on jotain, mihin täytyy olla henkisesti valmistautunut. Muuten tulee jyrätyksi henkisestä paineesta... (okei, ei nyt ehkä ihan). Mutta pakostakin yllättyy, mitä kaikkea pitääkään ottaa huomioon: vuokra, sijainti, kunto, seinien eristys, ilmastointi. Kun sitten lähtee paikan päälle asuntoja kierteleen, ajattelee salaa, että kyllä se ensimmäinen kämppä kelpaa, kunhan ei ihan sorru kasaan. Sitten sitä oikeasti tajuaa, että täällä pitäisi asua seuraavat kolme vuotta.
Kiitti ja moi.

Myös suhteista ja neuvoista on hyötyä. Mummon tutut ja sedän kaverit, joilla saattaa olla tiedossa hyvä kämppä, ovat oikea siunaus. Myös hyödylliset vinkit (hakemuksia kannattaa uusia, sillä ne yleensä hautautuvat muiden alle kolmessa kuukaudessa) voivat olla kullan arvoisia.

Mutta kaikkein pelottavinta on ehdottomasti nähdä entiset vuokralaiset. Sillä on yllättävän paljon merkitystä, oliko asunnon esittelijä hippi tai puliukon näköinen ketjupolttaja. Eihän hän tietenkään siellä kohta edes asu, mutta karma ikään kuin jää. Kummittelemaan nurkkiin tupakan hajuisena häivähdyksenä.
Ennen kuin paniikki valtaa lopullisesti, mene kahvilaan, osta suklaata, smoothie ja tunge kuulokkeet korville. Toista kymmenen minuutin sarjoissa. Kun tunnet olevasi valmis kohtaamaan todellisuuden, pakkaa kamasi ja siirry seuraavaan asuntoon. Jos vastaavaa tunnetta ei tule ikinä, tee silti näin. Koska hei, jompikumpi loppuu ensin: rahat tai suklaa. Ja sitä ei koskaan tahdo olla todistamassa.