Tätä on ihan pakko kysyä, kolmen tunnin sovitusmaratonin jälkeen. Miten hyväkin hame voidaan hylätä, kun joku tokaisee: "Aika lyhyt". Se on sama kuin sanoisi: "Aika huoramainen".
Mitä?
Stockmannilta löydetty vaalen sininen hame, ainoa joka ei kiristä, ole liian leveä tai kapea, joka sopii niihin uusiin kenkiin, joka on tarpeeksi juhlava, mutta myös sopivan arkinen. Ja silti kyseinen vaate jää rekkiin, kun ohi kävelevä seurueen jäkättäjä sylkäisee taikasanat. Tai pikemminkin kirosanat. Äidin silmät mittailevat vaatekappaleen uusiksi ja käskee viedä rievun sinne, missä päivä ei paista. Hiivin silti salaa kassalle maksamaan ja piilotan sen edellisten ostosten alle.
Kaikki on salittua sodassa, rakkaudessa, ja alennusmyynneissä.
Olen lukenut nyt aiheesta paljon, eikä mikään tunnu kiinnitä ihmisten huomiota niin kuin vaatteet. Etenkin niiden puute. Olen syyllistynyt muiden tyttöjen leimaamiseen, koska nämä käyttävät liian avointa kaula-aukkoa. Olen tuijottanut pahalla silmällä homssuisia ihmisiä, jotka kehtaavat silti käyttää merkkilaukkua, vaikka pukeutuvat kuin kodittomat. Ratsaan kesätyöpaikallani ihmisiä rikkaisiin, eli niihin jotka ostavat, ja köyhiin, eli niihin, jotka saisivat painua ulos. Olen erehtynyt monesti tässä jaottelussa.
On puhdas tosiasia, että meitä arvostellaan raa'asti sen perusteella, mitä puemme päälle. Ja on myös totta, että tämä arvostelu kohdistuu enemmän naisiin kuin miehiin. Tässä on mielestäni tarpeeksi perusteluja monen tunnin shoppailulle. Koska meidät kerran luokitellaan vaatteiden perusteella, on aivan luonnollista käyttää aikaa ja vaivaa niiden valitsemiseen.
Mutta on myös luonnollista jättää kaikki vaiva käyttämättä. Jos on tarpeeksi kuuro, sokea ja vahva ollakseen välittämättä muiden mielipiteistä, voi ihan vapaasti pukeutua kuin viime vuosisadan hippi. Myös silloin, kun se ei ole muotia.
Kummallekaan tavalle ei kuitenkaan saa omistautua liikaa. Jos valitsee kaiken muiden mielipiteiden mukaan, hukkuu jatkuvaan vainoharhaisuuteen ja kritiikkiin. Jos ei koskaan suostu käyttämään tilanteen vaatimia vaatteita, ei näitä tilanteita myöskään tule - ei illallista ravintolassa, juhlakutsua, kutsua kaupungille shoppailemaan. Eikä ainakaan kannata haaveilla poliitikon urasta. Julkkisten osa on mielenkiintoinen: pukeutuvatpa he miten tahansa, aina on joku, joka keksii virheitä. Joten he oikeastaan saavat pukeutua miten lystäävät. Megajulkkisten ei tarvitse pukeutua ollenkaan. Stailistit hoitavat sen.
Mutta minä en ole megajulkkis tai poliitikko. Olen teinityttö alennusmyynneissä, ja minulla on edessäni päätös: mikä hame? Seuraavaksi päätän kokeilla toista ääripäätä. Kiikutan seurueen nähtäväksi maxi-hameen. "Kuin mustalaishame!" huudahtaa joku kauhuissaan. Kaikkia ei kerta kaikkiaan voi miellyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti